Olen huomannut, että blogin pitäjällä on mainio mahdollisuus huikeisiin kehittelyihin, kirjallisten kykyjensä ja ennen kaikkea mielikuvituksensa testaamiseen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

”Mitä, jos se olisikin mennyt näin, sen sijaan, että se tosielämässä meni näin?”, on ainakin fiktion kirjoittajan arkipäiväinen kysymys: yhdistelyn taito, taito vaikuttaa uskottavalta – vakuuttaa kuulijansa, herättää myötätuntoa ja luoda hahmoja, joihin voi samaistua – tai vihata. Ja mikä parasta: yhdessä lukijan kanssa. Tavallinen voi olla tylsää, mutta se voi olla myös kiehtovaa. Uskomattomat tarinat blogin pitäjän tosielämästä voivat ollakin jotain aivan muuta: härnäystä, huiputusta, suostuttelua, filmaamista, jopa kopiointia – tai ehkäpä vain ensisijaisesti aineiston keräämistä. Hyvien lauseiden metsästämistä. Kameleonttina kun näkee elämän monesta eri kulmasta. Tai sitten voi asettua juuri tiettyyn kulmaan. Vaanimaan. Tuntemaan asioita. Mistä voi lopulta tietää mikä on totta?

 

Kuka minä olen ja mitä minä ajattelen, kuin myös se mikä blogeissa lopulta on totta ja mikä fiktiota, sen päättää aina jokainen blogin lukija kerrallaan. Blogi on erittäin oivallinen ajattelun apuväline, testaustyökalu ja analysointiapu. Joillekin. 

 

Albiinohaukan poikaset ovat nyt oppineet lentämään.  Projekti on ohi. Ehkä jo huomenna  puhdistan höyheneni tämän mielenkiintoisen Blogimaan tomuista singing "Oh yeah, flying high again!"